Holari pohdintoja

Hole in one, holari tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua tarkoittaa väylän pelaamista yhdellä heitolla. Hole in one termiä käytetään myös normigolfissa, josta suurin osa frisbeegolfin termistöstä tuleekin. Normigolfissa hole in one on hyvinkin arvostettu suoritus, sillä onhan sitä palloa aika vaikea saada ensimmäisellä siihen pieneen reikään.

Esimerkki holari kylmäkoskelta

Normigolfin takia jotkut kuvittelevat holarin olevan mahtava suoritus frisbeegolfissakin mutta sehän nyt ei pidä aivan paikkaansa. Itsellä on tällä hetkellä 7 hole in onea, joista kuusi on tullut siten, että olen niitä yrittänyt, kun taas yksi on sattunut vahingossa kimpoamaan puusta koriin. Frisbeegolfin hole in onessa on näet yksi huono puoli, sillä se on epäonnistunut heitto. Frisbeegolfissa korit ovat hiukan maantasoa korkeammalle, joten heitto täytyy sijoittaa siten, että se jää korin alapuolella tai hyvin lähelle jottei tarvitsisi putata pitkiä putteja. Eli periaatteessa holari yritys on aina pitkäksi mennyt heitto jollei se osu koriin, joten minkä takia niitä sitten yritetään saada.

Tässä niin sanottu tuuriholari

Olen monesti päätynyt siihen tulokseen, että vähiten kisakokemusta omaavat pelaajat yrittävät heittää aina kiekon suoraan koriin, vaikka taktikoitu heitto korin alle olisi paljon suotavampi yritys. Johtuuko tämä siitä, että tuloksella ei ole mitään väliä huvikseen viskelyssä, vai juuri toisin päin eli itse tulos on se tärkein ja hyvän tuloksen saavuttamiseksi on yritettävä hole in onea. Oli syy kumpi tahansa tulos pysyy yleensä huonompana, sillä vaikka holareita on helpompi heittää frisbeegolfissa kuin normaalissa golfissa eivät ne kuitenkaan mitään aivan helppoja nakkeja ole.

On myös hyvin outoa, että vaikka tiedostaa holarin olevan epäonnistunut heitto tulee sitä silti juhlittua ainakin rohkealla karjaisulla. Holarin heitosta vaan tulee sellainen jännä tunne, kuin olisi vähän aikaa paras, vaikka heittääkin aivan päin p*******. Johtuuko halu tehdä holareita sitten siitä, että haluaa edes hetken tuntea itsensä parhaaksi, ken tietää...

T.H

Luxusta!

Pitkästä aikaa pukkaa uutta tekstiä, toivottavasti tämä kohtuu suurehko kirjoitteluväli ei ole haitannut blogin seuraajia. Vastaisuudessa tulee tekstejä olemaan paljon enemmän mutta nyt on vähän talvi ja koulu pitänyt elämän kiireisenä, joten pyydän anteeksi ja yritän tehdä enemmän.

4.1.2014

Koulun koeviikon viimeinen koe ja eikun homma pakettiin ja viskomaan kiekkoa. Pitkästä aikaa tuli mahdollisuus ehtiä viikonpäivänä harjoittelemaan, joten käytin tilaisuuden heti hyödyksi ja lähdin treenaamaan halliin. Imatralla sijaitseva Aviasport areena on hieman jalkapallokenttää suurempi tekonurmellinen sisähalli suoraan Karhumäen frisbeegolf radan vieressä. Imatran kaupunki on anteliaasti tuonut meille korit sinne ja tilaakin riittää viskellä, joten miksipä ei välistä sisäharjoittelua. Jos totta puhutaan niin sisähalli harjoittelu ei oikein ajanut tällä kertaa asiaansa, sillä hallissa oli iteasiassa jopa kylmempää kuin ulkona.

Kassalle maksu parista tunnista ja kolmen hengen voimin kokeilemaan kuinka se kiekko lentää. Tällä kertaa mukana oli Esa Hasu, Toni Hasu ja minä itse, eli melko Hasu voittoisella porukalla mentiin. Haettiin korit hallin etuosasta ja vietiin ne kentälle, toinen puttikoriksi ja toinen lähestymis- ja draiviharjoittelu koriksi. Itse päätin aloittaa yrittämällä suoraan koriin noin 50 metrin päästä. Pientä hyssekulmaa ja haku vasemmalta ja korkealta kuulosti hyvältä suunnitelmalta. Pari hyvää yritystä ja muu olikin sitten jotain aivan muuta. Ei vain tuntunut siltä, että kiekot olisi lähtenyt lähellekään siten miten piti. Tässäpä hieman videota toisesta heittosatsista.

Kuten näkyy niin eipä se heitto mennyt yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan, joten jatkoin vielä samaa harjoittelutapaa. Tässä videota eri kuvakulmasta korin päältä, heittäjinä vasemmalta oikealle järjestyksessä   Esa Hasu, minä ja Toni Hasu

No eihän se heitto vieläkään parantunut yhtään, joten päädyimme yrittämään kertaalleen pitkää draivia noin kaksinkertaisella matkalla. Pitkä draivi sujui hieman paremmin mutta fiilis ei vieläkään yltänyt sopivalle tasolle. Draivaan niin sanotulla yhdensormen foreheitolla, joten hieman yli sadan kiekon jälkeen käsi/sormi sanoi sopimuksensa irti, ei enää draivailua siltä päivältä :C. Lopputuloksena ainoastaan kaksi koriosumaa, joista kumpikin sattui videolle, muuten aika avutonta neppailua. Kun käsi ei enää jaksa draivia täytyy siirty puttiin. Käsi ei oikein jaksanut enää sitäkään, aika avutonta meininkiä jollei edes tällaista treeniä kestä. Pakko tyytyä kohtaloon ja lähteä. Voimat loppui kesken , mikään ei kehittynyt mihinkään ja lisäksi vielä joka paikka kipeänä, Eli hyvät normitreenit. ensikertaan!

T.H

Mysteeriloota päivä!

Tuli Joonaksen kanssa tilattua powergripistä yllätysloota naapurikaupungin seuran kautta. Joonas ilmoitti eilen mysteerilootan saapuneen kyseisen seuran toimipisteeseen, joten olihan se haettava jo heti tänään. Mysteerilootan avausoperaation jälkeen oli aika tarkastaa mitä sieltä tällä kertaa tuli. Ja jotain aivan upeata sieltä tulikin, tässä kiekot mitkä paketista löytyi:

Dga:n undertow on sellainen kiekko mitä olen jo pitkään halunnut kokeilla. Ja nyt minulla on yksi sellainen kiitos yllätyslootan :D

dye maxin värjäämä latitude 64:n kiekko, luultavasti blitz, halo tai havoc? Jolllei muuta niin ainakin tuntuu käsissä hyvältä ja ulkonäkö on varsin pramea...

prodigyn PA4 jollain erikois stämpillä. Todella hyvä pito ja tuntui muutenkin ihan mukavalta. Tämä meni Joonakselle.

Toinen prodigyn kiekko d2 proto muovilla. Todella hyvä pito, vaikka onkin läpinäkyvää muovia. Tämä joonakselle

Pinkki nuke! Sanovat että tämä on aivan upea kiekko, mutta itse en ole oikein tykännyt. Tämäkin meni Joonakselle.

Zero-g quasar on aivan mahtava kiekko, mutta ongelmana, että minulla on jo sellainen :D Joten tämäkin Joonakselle.

Näiden lisäksi mukana oli kaksi markkeria ja kiekkopyyhe. Loppujen lopuksi aika hyvä satsi, vaikka sokkona tulikin. Joonaskin taisi olla ihan tyytyväinen settiin, jonka sai itselleen. Kyllä tästä vaan jäi taas semmonen fiilis, että uusi yllätysloota voisi olla oven takana jo aika äkkiä...

T.H

Bägin sisältöä

Frisbeegolfaajan tärkein varuste on tietenkin kiekot ja jonkunlainen bägi, jossa niitä kannetaan/säilytetään.
yleensä itselleen sopivien kiekkojen löytäminen vie aikaa ja rahaa, mutta sitten kun löytää itselleen sopivan kiekon ja huomaa sen olevan aina bägissä mukana kannattaa niitä hankkia vaikka toinenkin. Tässä hieman oman bägini sisältöä:

Putterit:Yksi lajin tärkeimpiä kiekkomalleja on putteri. Putterilla tarkoitetaan kiekkoa, jonka nopeus on yleensä alle 4 tai 4. Putterin tarkoitus on toimia täsmäaseena väylän viimoisessa heitossa eli siinä heitossa, joka päätyy lopulta koriin.

Itse olen tykästynyt latitude 64:n malliin spikeen, joka on hieman normaalia matalampi putteri. Tämä luotto putterini lentää lähes tikkusuoraan, eikä ole kovin alivakaa. bägissäni pyörii yleensä neljä spikea, joista valkoinen ja vaaleansininen on tarkoitettu lähimatkaan, kun taas harmaa ja tummemman sininen vähän pidempiin lähestymisiin.

Midarit:Yleisesti sanottuna lähestymiskiekot, joiden nopeus on välillä 4-6. Tämän kiekkomallin tarkoituksena on lähestyä lyhyet matkat korille, vaikka useat heittäjät käyttävät niitä pitkissäkin avauksissa,

Itse foreheittäjänä en saa midareita kunnnolla lentämään, joten omistan vain kaksi midaria, joita pystyn heittämään forella. Innovan star kitet ovat selvästi alivakaita, mutta niiden liito on aivan mahtava.

Fairway driverit: kiekot nopeusvälillä 7-9. Fairway kiekkoja käytetään tarkkoihin avauksiin ja lähestymisiin.

Yksi parhaimpia luottokiekkojani on striker, tämä todella suoraan lentävä latitude 64:n fairwaydriver on hieman alivakaa, muttei kuitenkaan liikaa. Toimii todella monipuolisesti erilaisissa tilanteissa, joissa tarvitaan tarkkuutta. ylemmässä kuvassa oleva on opto muovia, kun taas alempi gold linea

 Hieman ylivakaampi fairway driver on aina hyvä olla matkassa mukana. Gatewayn blaze hoitaa tilanteet joissa tarvitaan tarkkaa hysseä tai hieman lyhyempää anhyzeria.
'

Yksi maailman menestyneimpiä fairway drivereita on varmasti innovan leopard, jollei tätä kiekkoa ole lähimmässä kaupassa, jossa kiekkoja myydään niin ihmettelen. Tämä alivakaa perusmalli toimii niin ylikääntävänä avauskiekkona kuin suorana lähestymiskiekkona. Parhain muovi leopardille on luultavasti star tai champion muovi.

Driverit:Itselleni yksi pelin tärkeimpiä elementtejä putterin lisäksi. Draivereiden nopeudet ovat kahdeksasta ylöspäin, joten driverin ja fairway driverin ero on välillä lähes olematon. Nämä yleensä pitkänmatkan avauskiekot sopivat myös lähestymisheittoihin, pitää vaan muistaa ettei heitä liian kovaa, sillä näillä pituutta kertyy jo reilusti lähemmäs 120 metriä jos osaa heittää.

 Millenium on mielestäni yksi parhaimmista kiekkovalmistajista, kuten milleniumin orion ls todistaa, tämä quantum muovinen uutena lähes tikkusuora draiveri on todella varma kaikkiin avauksiin, jotka ovat alle 110 metrisiä. Omani on kuitenkin jo hieman kulunut, joten siitä on tullut hieman alivakaa.

 Uusin draiveri tulokas bägissäni on dga:n rogue sp muovilla. Tämä hieman alivakaa draiveri on toodella pitkän matkan kiekko, sen parhaimapa ominaisuutena on heitto pieneen hyssekulmaan, josta se nostaa takaisin vaakaan ja liitelee piiitkän matkaa.

 Milleniumin toinen onnistuminen guantum quasar on yksi parhaita luottokiekkojani. Tämä ylivakaa draiveri vaati omistajaltaan kuitenkin tarkkaavaisuutta kulmien kanssa, sillä vähänkin liikaa kulmaa niin kiekko ei tulee enää takaisin. Yksi kiekon parhaimpia puolia on sen monipuolisuus, joka korostuu etenkin metsäisillä väylillä/radoilla.

 Itselläni gatewayn toinen kiekko, joka pyörii bägissä muiden joukossa. apache on alivakaa kiekko, joka nostaa hyssestä pystyyn ja liitelee loppumatkan kohteeseensa. hieman erikoisempiin tilanteisiin oleva kiekko, jonka liito on aivan järjetön!

 Innovan factory second sl, star muovilla. Tämä kiekko on parhaimmillaan tarkoissa lähestymisissä ja hieman lyhyemmissä avauksissa, sillä se vaan lentää suoraan, ei käännä oikein yli eikä kauheasti feidaakaan mihinkään, kohan vain menee suoraan. Ainoana ongelmana on lyhyt heittomatka muihin verrattuna

 Innovan destroyer, yksi maailman myydyimpiä kiekkoja eikä aivan turhaan, sillä etenkin star muovin destroyerit ovat aivan mahtavia kiekkoja. nämä aluksi ylivakaat kiekot toimivat parhaiten kun niitä kuluttaa hieman, jolloin ne saa lentämään lähes suoraan. Itsellä näitä on bägissä yleensä neljä mutta nyt yksi on hävinnyt, joten on vain kolme. Alin destroyer on kuitenkin poikkeus sääntöön, sillä tämä kyseinen dx malli oli jo uutena aivan hillittömän alivakaa.

 Kevyet kiekot kunniaan. 150 grammainen champion sidewinder innovalta , joka kääntää itsensä yli, vaikka miten heittäisi. Tämä alivakaa pituushirmu ei ole kuitenkaan liian alivakaa, vaan pitää vieläkin oman pituusennätykseni hallussaan.

 Älä missään nimessä luule tätä valkyrieta normaaliksi! Tämä innovan valkyrie kiekko dx muovilla on itse alivakaus, se kääntää itsensä yli pystystä pystyyn alle 50 metrin matkalla ja voittaa kertalaakista mambat sun muut. Voisi siis väittää, että tämä erikoistilanteiden super alivakaa kiekko on hieman kulutettu, ei suinkaan se on toiminut vain istuinalustana vuoden olemassaolostaan.

 Aikaisemmin mainitun guantum quasarin kevyt versio zero-g muovilla. Toimii normaalia alivakaammin, mutta ei missään nimessä kannata käyttää tuulella.

 Itselläni valitettavan vähälle käytölle jäänyt discmanian hysteria "star" muovilla. Varma kiekko, joka lentää kohtuu suoraan kääntämättä yli. bägin peruskauraa, vaikka vähällä käytöllä onkin.

 super ylivakaa latitude 64:n stiletto, jonka feidi on kuusi! Tämä erikoiskiekko on täydellinen metsästä läpi pääsemiseen. Omituinen kiekko tosissaan ja läpäisi jopa pdga:n hyväksynnän. Tämä kiekko sopii kaikkeen muuhun mihin muut kiekot eivät, joten päätelkääpä siitä. Ja uskokaa tai älkää on yksi luottokiekoistani!

 Mielenkiintoinen draiveri, jonka alarimmissä on niin sanottuja kuoppia, joiden pitäisi parantaa liitoa. Gatewayn diablo dt pro muovilla on kyllä kanssa yksi pituushirmu. Kiekon ainoana ongelmana on, että se on hyvin vaativa kulmastaan. muovin pito on kyllä parasta luokkaa.

Tässä luultavasti paras kiekkoni. Orion lf milleniumilta ja tietenkin guantum muovilla. Tämä kevyen sarjan toinen lähettiläs omaa mahtavat 150 grammaa massaa, joten se vaatii vain pienen näpyn pitkään heittoon. Lentää helposti yli 110 metriä ja mikä tärkeintä lentää sen varmasti ilman suurempia ylikääntymisiä tai kovaa loppufeidiä. Ehdottomasti liian aliarvostettu kiekko!

Siinäpä hieman bägini sisältöä, jos on jotain kysyttävää kiekoista, voi kysyä kommenttikentässä. Vastaan parhaalla mahdollisella tavalla!

T.H

Olisiko jo aika lopettaa...

24.11.13  sunnuntai

Taas oli aika lähteä rämpimään itselleen jonkunlaista tulosta frisbeegolfkisoista, tällä kertaa matkan määränpäänä simpeleen frisbeegolfrata. Tällä kertaa kohtalotovereiksi valikoitui Joonas ja Janne, joiden kanssa oli sovittu lähtöajaksi 9.30. Janne(kuskimme) saapui kuitenkin hieman ajoissa, joten matkaan päästiin jo 10 yli yhdeksän. Päivän sää näytti mahdollisesti pientä loskasadetta, ei kuitenkaan mitään suurempaa, tai no niin ainakin luulin...

Pikaset aamukahvit teboililla, jonka jälkeen radalle harjoittelemaan avauksia. Niin sanotusti märkää oli, kun vielä pieni lumisateentapainen yritti kastella bägitkin. Yhden kierroksen ehdimme hyvin kiertää ennen kisojen alkua ja vielä parit avausheitot kolmosväylällekin. Harjoituskierroksen jälkeen olo oli hieman skeptinen, sillä sade pilasi pidon sekä heittoalustoilla, että kiekoissa.

Vähän oli lumiset heittoalustat!

Parin euron kisamaksun jälkeen alkoi poolien jako. Sain pooliini kolme täysin ennalta tuntematonta henkilöä, joista kukaan ei tainnut tuntea edes minua. Sehän tässä lajissa on hienointa, että saa tavata uusia heittäjiä ja persoonia harrastuksensa parissa, mikäs sen mukavampaa. Poolin ikäjakaumakin oli aika tasainen, löytyi junnu, minä, keski-ikää lähestyvä ja seniori. Kättelyt ja tutustumiset ennen kierroksen alkua, jonka jälkeen aloitimme kierroksen. Aloitus väylänämme tällä kertaa oleva nelonen huomautti taas ettei se niin helppo väylä olekaan, joten jäi birdie hakematta. Kierros jatkui toisella par tuloksella, jonka jälkeen heittotaito tuntui kadonneen kokonaan. Parit bogiet ja heittotaito ihme kyllä palautui. Kakkosväylä kuitenkin korjasi asian, sillä tuloksena mahtipontinen triplabogie. Ensimmäisen kierroksen viimoinen väylä kolme antoi par tuloksen, joten loppujen lopuksi ensimmäinen kierros +6. Toisella kierroksella aloitus taas väylältä neljä, tällä kertaa kiekko heittikin itsensä aivan odottamatta yli ja liiteli nätisti ob:lle. Perhanan simpele taitaa rikkoa fysiikan laitkin! Yksi bogie ei kuitenkaan haitannut menoa, sillä heittotaitoni tuntui saaneen jostain lisäpuhtia jolla jaksaa loppukierros. Loppukierros menikin kohtuu tasaisesti, joten lopputulokseksi toiselta kierrokselta +1, ei mikään kovin hyvä muttei kovin huonokaan. Kokonaistulos jäi +7:n paikkeille. Kisat olivat kuitenkin vasta puolessa välissä, joten aikaa oli kiriä vielä parikisan voittoon.

joskus käy näinkin...

Sää alkoi kirkastua

vielä vähän kuin kirkastuisi

kyllä sitä tällaisella säällä kelpaa pelata

Parikisa alkoi hieman eri tapaan kuin aikaisemmin, sillä parit jaettiin tulosten mukaan. Yksilökisojen huonoin sai parikseen parhaimman. Tämä metodi oli itselleni täysin uusi, mutta kuten aikaisemmin mainitsin uusien ihmisten tapaaminen radalla on aina mukavaa, ja kyllähän se vaihtelukin virkistää. Jonkun huono onnisen kohtalona oli kuitenkin joutua parikseni, ja tämä huono onninen oli Poutanen. Uusi kisaparini otti uutisen kuitenkin ihan hyvin ja oli valmiina voittamaan. Aloitusväyläksi arvottiin kuutonen. Kuutosväylä näytti heti alkuun ettei sekään ole mikään helppo, joten tuloksena taas 3. Aivan yllättäen jo välissä hiipunut pienoinen lumisade yltyikin lähes lumimyrskyksi. Heittäminen vaikeni huomattavasti, sillä kiekon lähdettyä käsistä se hävisi sakeaan lumipyryyn. Tarkoituksenamme oli kuitenkin voittaa, joten keskittyminen ei saanut herpaantua pienen lumimyräkän takia. Alku lähti tasaisesti liikkeelle, tuloksena kaksi birdietä heti ensimmäiselle kierrokselle, jonka yhteistulos oli lopulta -2. Toisen kierroksen alussa lumisade näytti hieman tyyntyvän, mutta vaikeutti silti heittämistä huomattavasti. Kiekot lipsuivat avausheitoissa oikein kunnolla, joka taas vaikeutti hyvän tuloksen tekemistä. Onnekseni parini oli hyvä heittämään ja onnistui korjaamaan monta aivan katastrofaalista avausta. Kierroksen edetessä väylälle yksi alkoikin sitten putti uppoamaan, tuntui kuin kaikki olisi mennyt sisään ilman ongelmia. Väylällä kolme tulikin sitten aivan mahtava putti, yksi kauden pisimpiä putteja, varmasti ainakin yli 18 metriä. Hyvien puttien ansiosta meille tuli mahdollisuus ottaa kiinni poolimme toista paria, jossa toisena osapuolena oli sattumoisin Joonas. Vielä viimoisella väylällä taistelimme kovasti vastaan ja laitoimme pitkän birdie putin sisään. Hävisimme kuitenkin lopputuloksessa yhdellä heitolla vastustajallemme. Karvas pettymyksen maku suussa ei haitannut, sillä putti oli alkanut toimimaan hyvin, ellei jopa täydellisesti. Tarkemmin ajatellen se -5 tuloskin oli ihan kohtuullisen hyvä. Kisan vei lopulta Joonas ja hänen parinsa tuloksella -6, kisa jouduttiin kuitenkin ratkaisemaan ctp kisalla, jossa vastakkain oli Joonas ja hänen parinsa ja Janne ja hänen parinsa.

Mistä helekutista ne pilvet ilmesty!

puolisen tuntia myöhemmin

Ei se kuitenkaan kiekon lentotapoja muuttanut 

Kokemuksena tämä kisa oli taas aivan uudenlainen, uudet parikisasysteemit ja raju lumisade tekivät heittämisestä mielenkiintoista, mutta samalla vaikeaa. Haaste kuitenkin otettiin vastaan ja kunnialla siitä selvittiin. Kuitenkin yksi pieni taka-ajatus päässä: pitäisiköhän tämä kausi jo pikkuhiljaa lopetella? Mitä mieltä lukijat ovat, onko teille jo kausi lopuillaan?

T.H

Vaarallista touhua...

Olen aina pitänyt frisbeegolfia turvallisena lajina, vaikka välillä kiekko vähän karkaileekin. Eilen päädyin kuitenkin siihen tulokseen ettei se aina olekaan yhtä turvallista kuin luulisi. Tuulen puuskien yltäessä 13m/s alkoi radalla olo tuntua jo aika hermostuttavalta. Niin sanottu "Eino myrsky" ravisteli radan puustoa oikein kunnolla ja välillä pelkäsi, että milloin se puu rytisee päälle.

Edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin meneväni kiekkokirppikseen ja kisoihin karhumäelle, joten olihan sitä sitten mentävä katsomaan jos vaikka pärjäisi näissä kisoissa ja saisi samalla parit kiekotkin myytyä. Sääennuste lupasi oikein hyvältä näyttävää säätä, ainoana ongelmana 11 metriä sekunnissa puhaltava tuuli! En kuitenkaan tuulta pelännyt vaan hilasin itseni paikalle tekemään kauppoja. Karhumäelle päästyäni huomasin muiden välittävän tuulesta hieman enemmän ja odotettu yleisöryntäys jäi parin henkilön kiekonvaihto tapahtumaksi. En kuitenkaan lannistunut ja sain jopa vaihdettua ja ostettua uusia kiekkoja itselleni. Ylpeänä uudesta roguesta ja strikerista lähdin koettamaan kisaonneani myrskyisään säähän.

putteri testissä

Poolien jaon aikana arpaonni suosi aloituspaikakseni väylän 17. Poolin kanssa pienet keskustelut tuulen haitoista heittämisessä ja sitten matkaan. Alku tuntui lähtevän ihan kohtuullisen hyvin, sain kolmelle ensimmäiselle väylälle par tuloksen, vaikka tuuli uhkasikin heittää kiekot ihan minne sattuu. Päästyämme väylälle 2 alkoi tuuli yltyä entisestään. Väylän avaus metsään ja sitä kautta korin alle ja sisään, olin tulokseen tyytyväinen. Samalla hetkellä rytisi kun suuri mänty kaatui juuri siihen kohtaan, jossa aikaisemmin olin! Pienet kauhun ajatukset siitä jos se olisikin tullut suoraan päälle, ajatus puistatti. Päätin kuitenkin olla hihkumatta liikaa mutta pakkohan sitä luonnon mahtia oli vähän ylistettävä: "voihan helekutti kun tuli nopeesti alas!" oli poolin kommentti vaaralliseen tilanteeseen. Seuraavat neljä väylää menivätkin sitten puihin tähyillessä. Eipä siinä oikein enää voinut peliinkään keskittyä. Sitten päästiinkin taas avonaiselle väylälle, jossa uskalsi jo heittääkin. Tuuli heittelehti väylän vieressä olevan hallin takia ihan mihin sattui ja teki hyvän avauksen saamisesta vaikeaa. Kahden heiton jälkeen löysin itseni taas metsästä ja mietin miten sitä nyt tästä korille heittäisi. Päädyin korkeaan kämmenpommiin ja tulos oli täydellinen, kiekko makasi koria vasten ja muiden hymy hyytyi. Loppukierros olikin taas rutiinia eli plussaa ja par tulosta peräjälkeen. Vielä toinen kierros jäljellä, onneksi se oli vain puolikas, eli niin sanottu "vanha puoli" radasta.

Eikä ollut edes lähellä koria

oli kiva pelata

Toinen kierros alkoi aivan mahtavasti, ensimmäinen heitto lähes korin juureen. Ongelmana oli kuitenkin puu, joka oli kaatunut toista puuta vasten. Tämä kyseinen puu makasi siis kyljellään korin yläpuolella ja kiekkoni suoraan puun alapuolella, Pienen rohkaisu henkäyksen jälkeen nopea juoksu kiekolle ja vielä nopeampi putti koria kohden. Yllätyksekseni kiekko kilahti keskelle koria ja jäi sisään. Ilmiömäisen vaarallinen birdie toi hymyn suulle ja pelasti päivän totaalisen surkealta tulokselta. kolmen ensimmäisen väylän jälkeen lyöttäydyimme isäni poolin kanssa yhteen, eivät olleet tulleet edes kisaamaan, "kohan vain heittelemään". Mikäs siinä kun sääolotkin olivat oikein sopivat mukavaan viskelytuokioon. Kierros eteni normaaliin malliin pirkko, bogie, bogie, bogie, par. Väylällä 15 alkoi taas tuuli yltyä hirmuisiksi puuskiksi, jota petäjäkin säikähti viereisellä väylällä ja kaatui 16 väylän korin viereen. Kisan viimoinen väylä ja mahdollisuus varmaan hyvään avaukseen, jos ei nyt kuitenkaan. Heitin kiekon pystyssä niin kovaa kuin käsistä lähti suoraan väylän oikealle puolelle, jossa kiekko nousi pystyyn ja rollasi mukavasti vähän yli kymmeneen metriin korista. Putti kertaallen huti ja uusi yritys, tuloksena par viimeiselle väylälle.

Kokonaistulos +8 ei ollut mikään järjettömän hyvä, ei oikeastaan edes kohtuullinen, mutta ottaen huomioon tuuliolosuhteet pystyin tyytymään tulokseen menettelevänä. Oli mukava heittää hieman erilaisessa säässä kuin oli totuttu, joten uskon tämänkin kokemuksen auttavan tulevaisuudessa. Oppina ainakin jäi päähän, ettei tuulisella säällä kannata putata varmistelevasti, täysiä vain koriin päin!

T.H

Aina on hyvä sää heittää

Marraskuun puoliväli ja frisbeegolfkausi senkun jatkuu, onko suomen nykyisissä sääoloissa jotain vikaa?
Ei kovin usein nimittäin tule heitettyä marraskuussa frisbeetä täysin lumettomalla radalla. Huomioksi kuitenkin ettei heitto sujunut ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt, joten kyllä vähän näyttää siltä että kausi alkaa olla lopuillaan vaikka lumetonta aikaa vielä riittäisikin.

Hieman yli viikon tauon jälkeen alkoi taas mieli vetää radalle heittämään kauden viimeisimpiä kierroksia. Sain kuulla, että kaverini Elmo oli saapunut viereiseen kaupunkiin viikonlopuksi joten ei kun yhteydet facebookin kautta Elmoon. Otin yhteyden myös toiseen kaveriini Joonakseen, joka myös asustelee naapuri kaupungissa. Pienen keskustelun(tai no ei nyt ihan pienen) jälkeen oli aikataulutus sovittuna ja kamppeet valmiina seuraavaa päivää varten.

Päivän lähtösuunnitelmat menivätkin sitten aivan totaalisesti pieleen. Oma kyyti radalle oli vielä aivan vaiheessa. Soiton jälkeen sain tietää myös toverieni olevan myöhässä. Aikataulut saatiin kuitenkin jotenkin kuntoon, vaikka itse saavuin hieman myöhässä paikalle. Säätiedotuksen mukainen pilvetön päivä ei myöskään ollut pilvetön eikä varsinkaan sateeton. Lähes koko ensimmäisen kierroksen pieni sadetihku häiritsi heittämisen iloa.

                                         Kosteelta näyttää...

                                         Kolmatta yritystä mandon ohi!

                                         Elmo avaamassa

Jo saapuessani radalle huomasin vettä tulleen aika paljon, joka ikinen savinen väylä tai pururataa myötäilevä väylä oli aivan karseaa kävellä. Kuten arvata saattaa ei pieni vesisade ja märkä maasto auttanut ensimmäisen kierroksen heitoissa yhtään. Koko kierroksen saldona vain pari birdietä ja onnistunutta avausta. Olen kuitenkin huomannut sen ettei lajin paras puoli olekaan tuloksen tekemisessä vaan itse luonnossa oleskelussa ja kavereiden kanssa viihtymisessä. Onhan se kuitenkin myönnettävä ettei se tulos hyvä tulos haittaisi lainkaan :D

                                         Alkaahan se pilvimassakin rakoilla.

Toiseen kierrokseen lähdettiinkin sitten hieman suuremmalla innolla ja vaihdettiin harjoituksen vuoksi pelimuotokin. Kierros pelattiin parikisana ja säännöiksi päätettiin laittaa best shot maustettuna parilla worst shot väylillä. Totesin taas häviäväni omalle parilleni Joonakselle ihan kertaheitolla, mutta eihän se mitään haittaa tulevien koitosten kannalta. tärkeintähän on kunhan jompikumpi onnistuisi! Pienen alkurämpimisen jälkeen alkoi itsellänikin sujua hieman paremmin, vaikken vieläkään päässyt omaan tasooni olin silti heittoihini tyytyväinen. Ensimmäisen worst shot väylän kohdalla tulos koki kumminkin pienen kolauksen. Ensimmäinen mandoväylä sitten romahduttikin koko homman. Molempien heittäessä mandon ohi olikin tulostaso jo jotain ihan muuta kuin totuttua. Toisen kierroksen lopuilla alkoi yleinen väsymys jo näkyä ja heitto huononi entisestään. Toisen kierroksen tulos oli aika lohduton näky. Päädyimme siihen johtopäätökseen, että harjoitus olisi tulevaisuudessakin ihan suotavaa.

                                       

Joonas avaamassa.

                                                                     Viimeinen vielä.

Vaikka kierrokset menivätkin huonosti ei yleinen mieliala laskenut. päivän päätehtävä oli kuitenkin saada putti toimimaan kohtuullisesti ja ajaa uusi putteri kunnolla sisään. Päivän tavoitteeseen oli päästy, putti toimi siedettävästi ja putteri näytti parastaan. Heittäminen oli tauon jälkeen ihan mukavaa eikä kehokaan tauosta huolimatta osoittanut huonoja merkkejä, ei edes pientä kivun tuntoa missään. Seuraavana päivänä olisi kiekkokirppis ja pienimuotoiset kisat karhumäellä joihin ajattelin osallistua, saapi nähdä jos niistäkin jotain blogiini päivittelisin.

T.H